EU:n ilmiantajadirektiivin käyttöönottoon liittyviä käytännön haasteita

Osa 1 – Mitä muutoksia EU:n ilmiantajadirektiivi tuo tullessaan?

EU:n ilmiantajadirektiivi (EU 2019/1937) (”direktiivi”) on ajankohtainen keskustelunaihe. Tämä on ymmärrettävää, koska lainsäädäntö on uusi ja erittäin kattava. Lisäksi se täytyy juurruttaa osaksi kansallisia lakeja sekä yritysten vaatimustenmukaisuutta. Mutta mikä muuttuu käytännössä? Miten organisaatioiden pitäisi käsitellä näitä muutoksia?

Kirjoitimme kolmiosaisen blogisarjan yhteistyössä North Star Compliancella työskentelevän kokeneen vaatimustenmukaisuusasioiden ammattilaisen Ezekiel Wardin kanssa. Sarjassa pohdimme direktiiviä monikansallisten organisaatioiden näkökulmasta. Direktiivissä on paljon käsiteltävää ja huomioitavaa lähivuosien ajalle.

Mitä uutta ilmiantajadirektiivi sisältää?

Asiakirja on erittäin yksityiskohtainen ollakseen direktiivi. Se sisältää yleistavoitteita jäsenvaltioille ja kuvailee, miten yksittäisissä tapauksissa pitäisi toimia. Yli 250 työntekijän organisaatioissa määräyksiä pitää noudattaa 17.12.2021 mennessä. Yli 50 työntekijän organisaatioissa määräyksiä pitää noudattaa 17.12.2023 mennessä. Direktiivi sisältää lisätietoja siitä, kuinka yksittäisiä ilmoituksia tulee käsitellä, esimerkiksi miten nopeasti ilmoituksiin on vastattava ja mitä vastausten täytyy sisältää. Direktiivin noudattamisen perusteita on käsitelty aiemmassa artikkelissamme.

Direktiivi sisältää menettelytavan, jonka avulla ilmiantajat voivat tehdä ulkoisia ilmoituksia jäsenvaltioiden viranomaisille. Tietyissä tapauksissa ilmiantaja voi tuoda asian esiin julkisesti.

Lisäksi direktiivissä käsitellään vastatoimia, mihin varmasti kaikki ilmoitusten käsittelijät kiinnittävät huomiota. Vastatoimien käsittelyn käytännön yksityiskohdat vaativat tarkempaa tarkastelua.

Mikä ei ole muuttunut?

Edellä mainitun mukaisesti direktiivissä on paljon sellaista, mikä ei muuta mitään. Monikansallisessa yrityksessä työskentelevä vaatimustenmukaisuusasioiden asiantuntija tulee luultavimmin toteamaan, että he ovat noudattaneet monia vaatimuksia jo pitkään.

Huomio on vastatoimissa. Hienovarainen kohta, joka ei ole vielä saanut huomiota, on se, että direktiivi ei vaikuta työn ulkopuolella tapahtuviin asioihin (4 artikla). Työyhteisön ulkopuolella on hankalampaa vaikuttaa vastatoimiin kuin työympäristössä (johdannon kohta 36). On huomattavaa, että tietyt alat, kuten maanpuolustus ja kansallinen turvallisuus, on suljettu direktiivin ulkopuolelle.

Väärinkäytösten ilmiantaminen on muuttunut. Jos vaatimustenmukaisuusohjelmasi on kunnossa, ilmiantojärjestelmät ja sisäiset käytännöt ovat vaatineet vähemmän hallinnollisia resursseja viime vuosina. Esimerkkinä tietosuojavaatimukset, joissa vaadittiin aiemmin rekisteröitymistä jokaisen jäsenvaltion tietosuojaviranomaiselle. Nykyään yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) tekee asioista tehokkaampia. Samalla ilmoitusten määrä on yleensä ottaen kasvanut. On olemassa enemmän täytäntöönpanoon ja maineeseen liittyviä seurauksia. Maailmasta on myös tullut epävakaampi. Haasteista ei siis ole pulaa.

Anonyyminä pysyttelyyn ja yksityisyyteen (tietosuoja) liittyvät edelleen samat jännitteet. Myös ilmoitusten kohteilla on oikeuksia, ja ne saattavat olla täysin ilmiantajien suojan vastaisia. Monilla lainkäyttöalueilla on itsestäänselvää tietää, kuka syyttäjä on ja että tämän tekemiä väitöksiä saa tutkia.

Vaikuttaa siltä, että anonyymiys ja yksityisyys tulevat jossain vaiheessa olemaan ristiriidassa ilmiantajien todellisuuden kanssa. Organisaatioiden täytyy pysytellä askeleen edellä ennustaakseen, miten näissä prosesseissa käy.

Seuraavalla kerralla

Ensi viikon blogissa käsittelemme ilmiantajien toimintatapoja, joita direktiivi saattaa edistää. Pohdimme myös sitä, kuinka organisaatiot voivat parhaiten käsitellä vastatoimien riskiä. Seuraa meitä LinkedInissä tai tilaa North Star Compliancen uutiskirje täältä.

Keskustele asiantuntijoidemme kanssa

Haluatko oppia lisää, keskustella ideoista tai jakaa näkemyksiä?

Ota yhteyttä

Share this page